lauantai 6. huhtikuuta 2013

Näkymätön virusvihollinen ja hevostallin kevätaskareet

Hevoset ovat tänä keväänä saaneet lehdistä harvinaisen paljon palstatilaa. Ensin kohistiin kuolleista hevosista elintarvikkeina, nyt jyristään elävistä hevosista virusuhattuina. Kuuluu herpeskohinasta vähättelyäkin: liekö kevään hevostapahtumien peruminen vain ratsuväen ylireagointia, kun raviratojen kaviourilla on kuitenkin täysi kilvanajo meneillään.

Koska eläinlääketiedekään ei testituloksia odotellessa vielä ole täysin kartalla tilanteen vakavuudesta ja rakkaiden kotivaimojen hyvinvointi on orhille ensisijaisen tärkeää, päätti Veikko liittyä ylivarovaisten joukkoon. Innolla odotettu HC/SH-messuesiintyminen peruuntui viime metreillä, ja niittivyöt kätkettiin takaisin rekvisiittalaatikkoon. Harmittaahan se toki koko bändiä, kun hartaasti suunniteltu ja valmisteltu keikka näin jäi väliin.

Kevätaskareita on sen sijaan kotitallilla riittänyt. Talven aikana tuotettua ruskeaa kultaa on löytynyt hankien alta laattoina, ja entisaikain työhevossukuiset ovat takajalkaa leputtaen päiväuniltaan seuranneet ihmisvoimain kakanlappoa. Ilkikurisesti on välillä töräytetty uutta höyryävää palvelusväen lisäpuhteeksi.

Veikon mielestä on ollut tavattoman mukavaa, kun puhiseva kottikärryihminen on sen tarhaan puhdistustöihin tullut. Oripoika joutuu testosteronivammansa vuoksi tarhaamaan yksin, ja ihmiskaverin kyläily on toki tyhjää parempaa. Osallistuva luonto käy toisinaan pilkkihaalarityöläisen hermojen päälle, mutta täyteen lapattujen kakkakottikärryjen kaataminen on Veikosta tavattoman hupaisaa.


Kevätaskareena on varsomiskarsinaan viritetty jo kameravalvontakin. Tammojen tisseissä on päivien lämmettyä ollut pientä pullistumaa, ja Viirua on parina iltana monitorilta seurattu. Salakatselun myötä selväksi on käynyt, miten muhkean tammamamman karsinasiivottomuus aiheutuu. Heinät on syytä möyhiä ympäri yksiön ennen maistamista ja kakkahan tulee, kun on tullakseen - vessanurkkaus on Viirulaiselle turhan moderni käsite.