Hevosihmiset voivat luokitella Suomen talvisään ilmentymiä lumen ja jään suomenhevoskehoon luomilla taideteoksilla. Kaikkihan tuntevat tilsat eli tierat. Raivostuttavat lumipaakut pakkautuvat nollakelillä kavion pohjaan, ja hevonen kulkee vaikeasti korkokengillä. Ravatessa tilsat lentävät kovina pommeina takana tulevan päälle.
Tänään oli aito jääpuikkokylkikeli. Veikon ulkoloimi painoi pienen shetlanninponin verran, kun välly yöksi kuivumaan riisuttiin. Parhaat jääpuikot olivat kolmekymmensenttisiä. Ne kalisivat orhin kulkiessa kuin Turmiolan Tommin perjantaikassi.
Kolmas hevosteemainen talvitaideteos on usein kevättalvella ilmenevä kulkushäntä. Sen saa, kun jo kertaalleen suojakeliksi karannut sää uudelleen pakastuu. Paksu ja pitkä, koko päivän ulkoillut suomenhevoshäntä tarraa itseensä plussalla pisaroita, jotka sitten jäätyvät kauniiksi ja kiliseviksi jalokiviksi. Timanttikimmel tuo kieroa luksusta suomenhevostädin pellonreunusravailuun.
Tämän päivän lumi oli sikäli harmillista, että se pakkautui kavion pohjiin tilsanpoikasiksi. Veikko sai ylimääräisen vapaapäivän, kun omistajan lämmönsäätelykään ei vielä sopeutunut talvikauteen. Sisällä keskityttiin hevospiparien leipomiseen.
Huomenna urheillaan, oli mikä oli. Ties vaikka aloiteltaisiin leikisti hankitreeniä lähipellolla - lunta on Turussa nyt parisenkymmentä senttiä.
