Hih, me mennään HIHSiin ja muita iloisia juttuja

Veikon kisakausi on jäähdyttelyvaiheessa. Kipaan on kirjattu vielä yksi kolmostason tanssikilpailu Ypäjällä. Kauden päättäjäisissä Maija taivuttaa Mustan Oriin lempeään valssiin.

Koulukisailun jälkeen kelpaa orhin keskittyä talviturkin kasvattamiseen ja Lilja-tyttären muhkenevan vyötärönseudun tarkkailuun. Onkin mukavaa odotteilla, kun kotitalliin saadaan viimein, kahden välivuoden jälkeen, ihan uusia pikkukavioita. Veikosta tulee jälleen kerran isoisä ja tulokkaasta vähintäänkin kenttä- tai ihan mikä vaan mestari. On meinaan suvussa sen verran kovia kenttähevosia: isukkina varsalle on Veikon lempparikisakumppani Pimun Vilske!

Kulisseissa on viime päiviniä myös kiherrelty ja treenattu kajaalinvetoja. Tulevana viikonloppuna kaivetaan ketjut ja vyöt naftaliinista ja ponkaistaan Helsinkiin jäähallille näyttämään, että taittuu suomenhevoseltakin rock 'n' roll. Luvassa on kahden mustan suomenoriin taisto, jossa Veikkoa vastaan asettuu komea vihitottilainen Pörnä-Poika. Saas nähdä, kuinka meidän käy.

Kerttukin on rock. Kukkaistytön rooli ei sille tunnu sopivan.

Katsaus vanhaan vuoteen 2015

Vuoden vaihtuessa on Mustan Oriin tapana pysähtyä ja katsoa taakseen, vaikka ylenmääräisen takapeilin tuijottelun ei aina hyvää sanota tekevänkään. Tässä vuodenvaihdetarkastelussa on näkymä kuitenkin vallan kaunis.

Hevosväen elo on ollut kertakaikkiaan mukavaa. Kukaan ei viime vuonna kuollut, kukaan ei sairastellut, kukaan ei ollut edes tuhma.

Kisavuosi 2015

Veikko ja Lotta kisasivat v. 2015 varsin säästeliäästi. Lähinnä säästeltiin Omistajan rahoja, sillä hevonen oli kyllä kovakuntoinen ja terve koko kauden.

Päällimmäiseksi mieleen jäi kesäkuinen retki Pohjanmaalle. Veikko ja Lotta starttasivat vain yhden kenttäkisan, ja se olikin suoraan mestaruustasoinen. Ratsukko lähti puolustamaan kahta kultamitaliaan, ja kolmas sellainen kaulassa tultiin Uusikaarlepyystä kotiin.

Hevonen oli huippuhyvä jokaisessa osakilpailussa. Se meni kärkeen heti kouluosuudella (67,9 %), kopautti esteillä (105 cm) yhden puomin, mutta piti sijansa ja oli maastokokeessa oma itsensä eli rohkea ja reipas. Hattutemppu on jo kova juttu, ja Omistajakin nostaa siksi hattua taitavalle Lotta-ratsastajalle sekä urhealle Veikko-ratsulle, jotka vain yhden maastoestetreenin jälkeen lähtivät kisaan ja ylsivät voittoon!

Juhlava palkitseminen Uusikaarlepyyssä 28.6.2015
Kuva: Josefin Back

Kisattiin sitä vähän rataesteilläkin. Makoisin rusetti saatiin Finnderbystä kesäkuun alussa.

Ratsukko tähtäsi pitkälti estemestaruuksiin ja haki niihin rutiinia avoimilta 110-radoilta. Mestaruus miteltiin syyskuussa Ypäjällä, ja kovatasoisen kisan viides sija oli varsin mukava saavutus sekin.

Naistenmiesvuosi 2015

Veikon suosio hameväen keskuudessa jatkui. Orhi oli kauden viidenneksi käytetyin ratsuisäukko 14 tammallaan. Oriasemalle ajeltiin ahkerasti, ja valtaosa ihanista vaimoista saatiinkin siunattuun tilaan. Tällä kertaa valitettavasti ihan kaikki eivät tiinehtyneet, vaikka v. 2011 ja 2014 saatiin vallan 100 prosentin hedelmällisyyslukuja. Onnea tiineille odotukseen!


Isävuosi 2015

14 pikkuveikkoa ja -veikotarta näki päivänvalon v. 2015. Tulokkaista oriita oli 6 ja tammoja 8. Hienoja ja fiksuja hevosenalkuja kaikki tyynni! Veikolla on kaiken kaikkiaan nyt 66 jälkeläistä.

Jälkeläisten vuosi 2015

Vanhimmat veikonpoikaset saavuttivat v. 2015 jo neljän vuoden iän. Kaksi komeaa poikaa, Tihin Onni  (ei. Timpuri) ja Kaitaisten Viljami (ei. Ville-Vikkelä), raivasivat tiensä Ypäjän syyskuiseen laatuarvostelufinaaliin. Kaitaisten Viljami jopa voitti oman karsintaryhmänsä Ypäjällä, mutta ei loukkaantumisen vuoksi valitettavasti päässyt osallistumaan finaaliin. 

Männävuosien näyttelykomeetta Tihin Onni sen sijaan osoitti olevansa myös hyvä käyttöhevonen ja esiintyi reippaana finaalissa. Se oli porukan 5:nneksi paras hyppyhevonen. Onni ilahdutti myös Ypäjän orikavalkadissa, missä se tyylikkäänä esiintyi isänsä rinnalla.

Jo on samaa näköä, eikö?

Myös nuorempi jälkeläiskaarti näyttäytyi ilahduttavasti näyttelyissä. II+ palkinnolla tahoillaan palkittiin komea kotitallin kasvatti Maarian Touko (ei. El Vihuri) ja kaunis musta tamma Valssin Pyörre (ei. Vihi-Totti). Jälkimmäinen sai ansioistaan myös Nylands Läns Hästavelsförbund ry:n kunniapalkinnon.

Kerttukin käväisi näyttelyssä. Se ihastutti tuomaristoa lennokkaalla ravillaan!

Vuosi oli monella tavalla hyvä, ja toivottavasti on tulevakin. Katse on jo tiukasti keväässä. Veikko jatkaa siemennyspuuhiaan Ordenojan oriasemalla ja tulee näkymään myös kilpakentillä. Kotitallissakin päästään taas astutuspuuhiin, sillä ihastuttava Maarian Lilja (ei. Apeli) on jo naimaiässä. Ihania juttuja on jälleen lupa odottaa!

Paron Vilja on mestarin tytär. Se esiintyi äärimmäisen fiksusti Ypäjän orikavalkadissa syyskuussa.

Jatkoaikakesän välianalyysi

Kummasti venyy tänä vuonna kesä vielä syyskuun puoliväliin. Taitaa ottaa takaisin hidasta aloitustaan. Niin puhuttiin lomasäistä pahaa alkusuvesta, että mahtoi ottaa nokkiinsa koko vuodenaika. Siinä se nyt viivästyttää väistymistään ja ilahduttaa ihmeen monia. Kesästä suoraan kevääseen, esitti jo joku höpsö toiveenaan.

Varsatkin vielä jatkavat laiduntamistaan, kun maa puskee yhä vaan vihreää apettaan. Antaa niiden nauttia hevosenelämästä ja vapaudesta. Ehtii sitä aikuisten hevosten hommiin sitten kelien ankeuduttua. Kerttua ja Arvoa odottaa seuraavaksi ajokoulu. Ratsutaimetkin on erinomaista kouluttaa kärrynvetohommiin.

Isä-Veikko pääsi sekin vielä syksyisen laitumen makuun, kun kisasuitset jo rullattiin telineeseensä. Kilpakausi oli tänä vuonna varsin lyhyt mutta ihmeen mukava. Tallinseinään ripustui jo kolmas sinivalkoinen kenttämestaruusrusetti, ja urakan päätösrutistuksessa ponkaistiin viidennelle sijalle estemestaruuksissa. Hyvä kausi se siten oli. Orhi on pysynyt täysin terveenä, ja meno on maittanut.

Tänä kesänä rakkautta jaettiin 14 tammalle. Hyvä mieli tuli niistä jokaisesta. Kiitos, tammanomistajat, ja tiinehtyneille onnea odotukseen!

Onnelliset laiduntajat Lilja ja Kerttu

Kolme syntymää ja kolme kuolemaa - maailma on kaunis

Maarian pikkutallia ovat kevään aikana koetelleet niin suuret voimat, että blogin kirjoittaminen ja muu arkipäiväily on Mustalta Oriilta toviksi jäänyt. Helteisen heinäkuun viimeisenä päivänä, laidunlomailun ramaisemana, on hyvä hengähtää ja haistella leppeää tuulta. Suurista menetyksistä on jaksettu helpotuksen kautta iloon.


Pitkäperjantai oli kotitallilla maineensa veroinen. Kultainen tallivahti Viivi nukkui silloin pois. Vahva sen sydän olikin, aitoa jalometallia. Viivi rakasti meitä 15,5 vuotta, mikä on suunnattoman pitkä aika koiralta. Kiitollinen saa jokaisesta hetkestä olla.

Viivi-vahti, ikää 15,5 vuotta

Kun posket oli kuivattu, alkoi äitienpäivänä tapahtua. Viiru-tamma yllätti vahtijansa ja synnytti aamuvarhaisella ulkotarhaan pitkäkoipisen orivarsan. Jälkeiset eivät yhtä helposti syntyneetkään, vaan naapurin ihanaa eläinlääkäriä tarvittiin  irrotusoperaatioon. Väsynyt mutta onnellinen talliväki sai äitienpäivän iltana huokaista helpotuksesta ja vilkaista uudemmankin kerran tulokasta. Komean teki, jykeväjalkaisen ja niin pontevasti liikkuvan, että kuiskittiin kuninkaanpojan syntyneen. "Siitä tulee maailmanmestari", nauratti Omistaja, ja talliväki nyökkäili samanmielisenä.

Maarian Arvo, ikää 3 viikkoa

Tallilla odotus jatkui, sillä ihanan Hilkan oli määrä varsoa kesäkuun alussa. Varsominen käynnistyikin viikkoa ennen laskettua. Kaikki merkit olivat selvät ja kaikki valmista, kun synnytys iltakahdeksalta alkoi. Nopeasti ja helponnäköisesti se syntyikin, pikimusta paketti. Omistajalle tuli kiire repiä kalvot tulokkaan turvan päältä. Hämähäkkiä tuo muistutti, yhtä jalkaa koko uusi hevonen!

Maarian Kerttu, ikää yksi tunti

Kaiken piti olla hyvin. Pikkutamma oli jalkeilla jo puolen tunnin iässä,  nisällä pian sen jälkeen. Emä söi ja näytti pirteältä. Ei osannut kukaan arvata, mitä aamu toi tullessaan.

Kaunis ja viisas Hilkka-tamma nukkui pois, kun Kerttu oli 11 tunnin ikäinen. Se oli opettanut arvokkaimpansa juomaan, tarjonnut ternimaitonsa, katsonut varsaa suunnaton rakkaus silmissään. Sen oli jostain syystä aika lähteä.

Hilun Vilppi, ikää 18 vuotta

Tästä sai alkunsa Kertun tarina, joka tuntuu koskettaneen tallipihaa kauempanakin. Monet auttajat, lämpimät ajatukset ja toivotukset saattelivat Kertun ensiaskeleita. Kohtalo puuttui auttajien joukkoon jo seuraavana yönä, kun jalo Sisko-tamma menetti Pöytyällä oman varsansa. Kaksi koeteltua kohtasi,  syvä suhde syntyi.

Kerttu ja Sisko, suhteella ikää yksi tunti

Nyt on kaikki hyvin. Musta Ori on keskittynyt kilpailuihinsa ja napsinut seitsemästä kansallisesta startistaan kuusi rusettia - mukana ihan sinivalkoista voittoväriä. Kilpailujen ohella on rakastettu toistakymmentä tammaa, joten ensi kesäksikin on lupa odottaa onnellisia tarinoita.

Kaunista kesää kaikille!

Paljon kiitoksia ja hyvää uutta vuotta!

Vuoden vaihtuessa tapaa Musta Ori ryhtyä analyyttiseksi. Uuden alkaessa on hyvä katsoa vanhaan sekä iloita ja ottaa opiksi, jos siltä tuntuu.

Vuosi 2013 oli hyvä kahdeksanvuotiaalle Veikolle. Se silitti myötäkarvaan, taputti kannustavasti kaulalle, kirvotti ilonkyyneleenkin. Tässä vuodenvaihteen tasajalkapysähdyksessä on sen vuoksi paljon väkevää kiitollisuutta.

Kesäpäivä Kangasalla 2013



Kiitos kuuluu monelle

Musta Ori tietää, että menestys ei tule itsekseen. Se on aina monen sattumuksen ja tekijän summa.

On syytä muistaa rakkaudella isää ja emää, joiden oivalliset geenit viisas Kasvattaja-Tiina ymmärsi yhdistää. On paikallaan kumartaa etevälle Kouluratsastaja-Petralle sekä rohkealle Esteratsastaja-Pauliinalle, jotka auttoivat nuoren Oriin peruskoulutuksessa. Yhtään ei voi väheksyä Kengittäjää, Heinäntoimittajaa, Kakkalavan tyhjentäjää eikä muitakaan pikkutallin tiimiläisiä. Jokaisen panos on ollut tärkeä.

Kilpailumenestyskiitos v. 2013: Kenttämestaruus, Seilinpoika cupin voitto, Lounais-Suomen alue-estemestaruuskulta ja kenttämestaruushopea

Menneen vuoden menestyksestä suurin kiitos kuuluu tietysti Ratsastaja-Lotalle. Lotta on äärimmäisen taitava, ahkera ja aina hevosen ehdoilla työskentelevä kumppani - kivakin vielä! "Idolini", äityy Musta Ori hörähtämään.

Kiitos suosiosta hameväen keskuudessa v. 2013: suosituin sh-ratsu

Musta Ori lähes punastuu muistellessaan menneen vuoden morsiamia: kauniita, taitavia, todellisia laatutammoja. Peräti 23 tammaa tahtoi Veikon varsaa, ja kaikki ne myös hedelmöittyivät. Loistavien tammojen ja pontevien siementen lisäksi on tässä suorituksessa ihailtava Ordenojan taitavaa eläinlääkäripariskuntaa.

Kiitos uusista jälkeläisistä v. 2013: taas hienoja varsoja

14 uutta veikopoikasta syntyi viime vuonna. Niistä oriita on 7 ja tammoja tismalleen sama määrä. Tulokkaiden avointa ystävällisyyttä ja rohkeutta on kiitelty, samoin liikkeiden joustoa ja jalkojen jykevyyttä.


Kotitallin tammavarsa Maarian Lilja



Kiitos jälkeläisten näyttelymenestyksestä v. 2013: Tihin Onni ja muut upeat

Veikko oli alkuvuodesta pakahtua, kun v. 2012 jälkeläispörssin tulokset julkistettiin: Vuoden tulokas, 2. paras ratsuori ja kaikkien titaanienkin vertailussa 7. paras periyttäjä. Veikonpoikasten jalat todettiin koko tarkastelun laadukkaimmiksi.

Näyttelyyn ehti monta junioria, ja hyvät arvostelut saivat jatkoa. Uusia jälkeläisiä liittyi ysikerhoon, ja tilasto kertoi jo joka kolmannen Veikon varsan tulleen palkituksi kiitettävällä juoksunumerolla.

Vuoden kruunasi upean Tihin Onnin kruunaaminen valtakunnan komeimmaksi kaksivuotiaaksi suomenhevoseksi Hippoksen valtakunnallisessa näyttelyssä.



Tihin Onni, valtakunnan valtias.
Kuva: Hippoksen kuvapankki, Pirje Paananen

Musta Ori uskaltaa nöyränä kuiskata toiveen tammikuisen tuulen mukaan: kunpa saisi lisää lempeää, pehmeää myötäistä myös alkaneelle vuodelle. Itselle ja teille kaikille.

Tyytyväistä, hiljaista haikeutta

Maarian perilliset lähtivät maailmalle. Sampo sai uudessa kortteerissaan seurakseen samanikäisen Onnin ja Lilja kämppäkaverikseen tulevan ravikunigattaren, Allin. Iloisia olivat lapset uusista kavereistaan, ja äidit unohtuivat nopeasti.

Ihmeen vahvoina ottivat emätammatkin vieroituksen. Parina aamuna kaikui äitien kutsuhuuto tallissa, mutta kolmantena oli tilanne jo hyväksytty ja hörinä normaalia aamukaurantuojan tervehdintää. Musta Ori piti varsojen lähtöä varsin luonnollisena tapahtumana eikä juuri äänihuuliaan availlut.

Kovin raapaisu taisikin tuntua taas Kasvattajan sielussa. Kummasti niihin ehtii kiintyä: ensin jännittävä hedelmöittyminen, sitten 11 kuukautta odotusta, syntymän ihme ja puolisen vuotta ihastelevaa tutustumista.

Onneksi ei ero ole lopullinen. Lilja muuttanee jossain vaiheessa vielä takaisin kotitalliin, ja Sampon uusi, aktiivinen koti on lähellä. Haikeuden voittaa tyytyväinen mieli: kaikkihan meni niin hyvin kuin mennä voi.

Hurmauksen Onni (i. Herkko Hurmaus) ja Sampo kylki kyljessä uuden edessä.

Ylettömän ylpeä talviturkki-isä

Musta Ori on kisakauden jälkeen kasvattanut tyytyväisenä talvikarvaansa kotitallissaan. Turkki on kutsuva: silkinpehmeä, tiivis ja kiiltävä. Komeat sohvatyynyt siitä saisi, totesi ohikulkijakin. Musta Ori siihen virkkoi tarvitsevansa karvansa ihan itse.

Tänä talvena päätettiin tallissa olla karvoihin koskematta. Loimetta kelpaa siksi turjakkeen kaamosajan ohutta päivänvaloa vastaanottaa. Loimi laitetaan selkään vain hikeä kuivattamaan tai taivaanisän vesipiiskaa pehmentämään. Luntakin saisi jo sadella, jotta Musta Ori erottuisi paremmin tarhastaan.

Jälkeläisten edesottamukset maailmalla ovat saaneet talvivillaisen isäoriin röyhistämään rintaansa: ovat ne loistavia, isäänsäkin parempia! Viimeisimpänä meni kaksivuotias tummanrautias Tihin Onni voittamaan koko valtakunnan valtiaan tittelin Helsingissä. Legendaarinen Eero Perttunenkin kehaisi uljasta Onnia voiton selvittyä: "Tämän päivän voittaja oli hienon tyyppinen ja hyväliikkeinen ori ja valinta oli lopulta helppo tehdä."

Koko uutisen ja komeat kuvat löytää täältä: Tihin Onni Valtakunnan valtias.Veikko onnittelee!

Samassa näyttelyssä leijaili tammavarsa Neppastiina jälleen yhdeksikön arvoista ravia. Samaan kiitettävään arvosanaan ovat tänä vuonna yltäneet myös kotitallin symppispoika Maarian Tarmo sekä yksivuotias kaunotar Valssin Pyörre. Kiitettäväkerhossa on edelliseltä vuodelta myös komea Kaitaisten Viljami sekä edellä mainittu Tihin Onni. Musta Ori uskaltaa melkein jo uskoa - hienoja äititammoja unohtamatta - joustavan ravinsa periytyvyyteen.

Kotitallin perilliset Lilja ja Sampo pakkaavat tavaroitaan. Viikonloppuna on edessä muutto talvikotiin, pois synnyinsijoilta. Onneksi molemmat jäävät ihan lähistölle ja jälleennäkeminen on todennäköinen. Emätammojen itku on oleva sydäntäsärkevä, mutta kevään ja uuden odotuksen voimalla päästäneen pian yli murheen.

Maarian Lilja ja Maarian Sampo loppusyksyn yhteislenkillä