Kuivan kesän kähinää

Turku on kärvistellyt kaiken ruskistaneessa, välimerellisessä ilmanalassa jo monta viikkoa. Ei ole ruoho viheriöinyt edes aidan toisella puolella, vaan korsi on janoa rutisten käpertynyt kippuralle. Viimeksi on näin kuivaa ollut v. 2006, virkkovat viisaammat. Veikko sen muistaakin: poikain kanssa laitumella sai se silloin yksivuotiskesänsä viettää.

Tänään kumarsivat ihmiset naapurikunnasta lähestynyttä tummanpuhuvaa pilvipeittoa kuin pikkulapset jäätelöautoa. Viimein se tulisi, ihanaa, kohta saadaan kunnon vesisade! Vaan kuinka hajaantui pilvimokoma juuri ennen Mustan Oriin tallipihaa: puolet lähti vasempaan ja toinen karkasi oikeaan. Aurinko repäisi itsensä esiin tummuuden takaa, kuin ivaillen kuumotti pölyävää kenttää ja nyykähtänyttä nokkospuskaa. Ei, niin epäreilua!

Musta Ori on kiittänyt tarhansa katoksen rakentajaa. Peltikaton suojassa kelpaa piilotella päivää pahimman porotuksen ajan. Naapuritarhan valkea arabiruuna on ilkkunut suomenorhin hikistelyä. Tarinat esi-isäin monipäiväisistä aavikkolaukkakilpailuista ovat olleet lennokkaita.

Huomenna on tarkoitus uhmata hellepäivää kenttäkilpailuissa. Vesiesteeseen voi toki heittäytyä, jos liian tukalaksi äityy.

Kesätöitä, perillisiä ja kisaretkiä

Musta Ori on nauttinut kesästä täysin lavoin. Aurinko hellii juurikin sopivasti, ja kesän herkut ovat tarjolla ihan turpakarvan päässä. Kesän morsiametkin ovat olleet jälleen ihan valtakunnan ykköslaatua: jalosukuisia, silkkikylkisiä säihkyripsiä. Kyllä on oriin kelvannut rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Kotitalliin syntyi kesäkuun alussa toinen perillinen Lilja-prinsessan leikkikaveriksi. Viisas ja kokenut Hilkka-tamma harhautti vahtijansa, ja pyöräytti rautiaan orivarsan aamuyön hiljaisena hetkenä. Oli siinä Omistajalla unien hieromista silmistä, kun monitorissa olikin kaksi hevosta yhden muhkean sijaan.

Kun tulokas päivällä päästettiin pihalle pitkiä jalkojaan testailemaan, piti silmiä hieraista toisenkin kerran: varsa liikkui niin komealla askelella! Nimikin vahvistui siinä katsellessa. Tuollainen liitokavio on kuin Kalevalan sampo, rikkautta ja rakkautta tursuava.

Onnellinen äiti ja parin tunnin ikäinen Maarian Sampo.

Sampo on osoittautunut myös luonteeltaan varsin erityiseksi. Sille kaikki on helppoa ja mukavaa, ja ihmiset ovat sen mielestä huippukivoja. Isä-Veikko on nähnyt poikansa sielussa paljon itseään: samanlainen, suora ja sydämellinen.




6 päivän ikäinen Sampo jututtaa isäänsä.

Lilja on kasvanut kohisten. Se on kovin komea tammataimi. Laidunelosta somasti tursahtanut Viiru-äitikin pääsi jo kentälle pyörähtämään, ja trinsessan liikehdintää saatiin samalla tallennettua: Maarian Lilja, ikää melkein 2 kk .

Iloisia varsauutisia on kuulunut muualtakin: pikku-Veikkoja on tänä kesänä tähän mennessä syntynyt kaksitoista, 5 oria ja 7 tammaa. Tulokkaiden ulkomuotoa ja elämänasennetta on kovasti kiitelty.

Sen sijaan kesän kahdeksannen tammajälkeläisen kohtalo vetää Musta Oriin mielen edelleen apeaksi. Kaunis, ruunikko tytär olikin liian hyvä tähän maailmaan. Osanotot kasvattajalle.

Kun kotitallin superäidit ovat keskittyneet poikastensa kasvattamiseen, on isä-Veikko ehtinyt Lotan kanssa kylille kisoja kiertämään. Kausi on ollut mainio, ja menestystä on tullut. Rusetteja on kertynyt tallikäytävän seinälle kaunis rivistö, ja väriä solmukkeissa on ihan sinivalkoisesta alkaen.