lauantai 19. tammikuuta 2013

Päättynyt kaamos ja keväiset mietteet

Kaamos on päättynyt ja aurinko käväissyt lähes tunnin ajan näkyvillä jo Suomen pohjoisimmassakin kunnassa, Utsjoella. Valon lisääntymisen tahti on kuin jokavuotinen ihme, lupaus uudesta alusta.

Aurinko on kimmeltänyt ihanaa, ohutta valoaan Mustan Oriin tallipihaan ja saanut mietteet jo tulevaan kesään. Pakkasukko on tosin samalla muistuttanut kerrospukeutumisen tärkeydestä - tänäkin aamuna paukkui kotitallin mittarissa -26 asteen verran pohjoista terveistä.

Hevosten vuosihuolto tehtiin tällä viikolla. Veikko ja ihanat tammat raspauttivat hampaansa. Kaikilla oli heinästyskalusto kiitettävässä kunnossa. Rokotukset päivitettiin samalla, ja otettiinpa Veikolta jo oriasemavierailut mielessä cem-testikin. Kaamoksen aikana syntyi nimittäin päätös siitä, että Veikko jatkaa miehistä työtään myös ensi kesänä, mikäli kiinnostusta hameväen suunnalta on. Kotitallissa on ainakin yksi rakkaudennälkäinen jo ilmoittautunut, sillä jos vaan ja toivottavasti kun kaikki hyvin menee, uusitaan Viiru-vaimo Veikolla.

Ratsastusrintamalla on talvisen rauhallista. Sopivan lumipeitteen ansiosta on kotikenttä pysynyt lähes katkotta käyttökunnossa. Veikko on jumppaillut siinä kepeästi ja piipahtanut vain toisinaan maneesilla vakavammassa työnteossa. Viikon kohokohtia ovat olleet pitkät maastoretket vaimon seurassa. Orhi on ollut silmin nähden mielissään tammaseurasta ja hörhöttänyt ylpeänä raviradan urheiluhevosille, että tässäpä mennään: minä ja häikäisevän kaunis tiine rouvani.



keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Ihana tamma ja hevosten syntymäpäivä

Onnekasta uutta vuotta kaikille!

Veikko sai yhdistetyn joulu- ja syntymäpäivälahjan, ja olipa tästä paketista Omistajakin hyvin mielissään. Tallipihaan tallusti joulun jälkeen muhkeamuotoinen kaunotar, ratsukantakirjatamma Peli Vietti.

Tämä Viiruksikin kutsuttu jumalatar otti heti paikkansa Orhin pikkutallissa. Hämmentävän viisaasti se ymmärsi, missä mikäkin sijaitsee, mistä missäkin on kyse, milloin syödään ja miten käyttäydytään. Maailmannaisen elkein se katsoi läpi uudet kaverinsa ja laski sitten päänsä heinäkasalle. Se siitä kotiutumisstressistä. Kotitallin tasapainoinen rauha säilyi rikkumattomana, vaikka kaviot lisääntyivät neljällä. Mustan Oriin tervetuloriittikin oli vain hellää, matalaa hörinää ja kaksi kimeää hirnahdusta.

Vuoden vaihtuessa ikävuosia ropisi Veikon tallin hevosille kuin hedelmäpelistä kolikoita: Veikko on nyt mies parhaassa iässä, kahdeksanvuotias kolli. Ihanaiset tammat ovat sen sijaan puumaiässä - Hilkka 17 ja Viiru 15 vuotta. Arabiruunakin huitelee jo menemään hevosen keski-ikää, kun mittari näyttää 14 vuotta.

Ikäkeskiarvoa tasapainottavat Hilkan ja Viirun salamatkustajat, niillä on ikää nyt 6 ja 7 kuukautta. Varsanodotus on siis edennyt jo yli puolen välin eli lähelle jännittävää. Potkuja ja nuljuntaa on bongattu, ja varsojen ulkomuotoa ja nimiä jo mietitty. Viime kesänä saatiin kotitalliin kaksi uljasta orivarsaa; olisikohan nyt tammajälkeläisten kesä?