perjantai 13. syyskuuta 2013

Aluemestaruushattutemppu!

Mitalisade sai kultaista jatkoa, kun Lotta ja Veikko ponnistivat männä sunnuntaina Salossa Lounais-Suomen alue-estemestareiksi. Kilpailu oli intiaanikesäisenä päivänä oikea cooperin testi, sillä kotimaiset kylmäveriset kisasivat paremmuudestaan peräti kolmen radan verran (100 / 105 / 105). Hyvin kesti talvikarvaisen kunto - sinivalkoinen puki Mustaa Orhia todella kauniisti!

Kotimatkalla laskeskeltiin, että nythän on Orhilla aluemestaruusmitali ihan jokaisesta ratsastettavasta mestaruuslajista. Kuusivuotias Veikko tanssahteli aluekouluhopealle Petra Ulmosen kanssa. Seitsemänvuotiaana jätettiin karkelot väliin, mutta nyt kahdeksanvuotiskesänä on tämän uuden, kirkkaimman lisäksi pokattu hopeinen lätty jo paikallisista kenttämestaruuskisoista.

Tämähän juuri on sitä parasta suomenhevosessa, muistutti Omistaja: monipuolisuus!

Tuoreen kultamitalistin hehkua (kuva: Milla Vihanto)

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Kenttämestari 2013!

Kenttämestari 2013


Oli siinä Mustalla Oriilla ihmettelemistä, kun Kangasalan kesäpäivät huipentuivat uuden kenttämestarin juhlintaan! Kahden komean eskadron-ratsukon saattelemana tepsutti yönmusta pörröpää kartanon maille palkittavaksi. Ratsastajan kaulaan ripustettiin kultaista mitalia, ja ratsun mustat kupeet peitettiin joulunpunaiseen kunniaviittaan. Omistajan silmäkulmassakin välkähti oudosti, kun juhlava musiikki kaikasi suvisunnuntain kirkkaudessa.

Jälkikäteen paljasti taustatiimi etukäteistoiveita ja -arvioita toisilleen: kyllähän se mitalille voisi yltää, vaikka vastassa oli vaikuttava leegio entisiä mitalisteja. Kovassa kunnossa oli hevonen, ja rastastajallahan oli ihan sukuvelvoitetta suomenratsujen kenttäkisoista. Kullasta ei kuitenkaan ääneen pukistu edes ensimmäisen päivän johtotuloksia märehdittäessä; ei lounaissuomalaiseen ihmisluontoon kuulu kissan hännän nostelu.

Kotiin palattuaan Musta Ori kutsui kannustajiaan kultakahville kotipihaan, ja katseli tyytyväisenä kakunsyöjiä katoksestaan. Haki se kohteliaasti leipäpalasenkin onnittelijoiltaan, mutta muuten tyytyi majesteetilliseen sivustaseurantaan. Tilaisuudessa muistettiin kiittää kasvattajaa, heinäntoimittajaa, kengittäjää ja jos vaikka ketä - korostettiin, että ilman toimivaa tiimiä olisi kruunu jäänyt saamatta.


120 cm, kuva: Camilla Sipponen


Seuraavana viikonloppuna kokeiltiin ulottuvuutta myös suomenhevosten estemestaruuksissa Ypäjällä. Ensimmäisen päivän osakokeen estekolinat olivat harmillisia, ja sijoitus jäi kauas kärjestä. Toisena päivänä meno oli tutun rentoa, ja Musta Orhi löysi itsensä kohta kymmenen parhaan joukosta mestaruuskisan kolmannelta kierrokselta. Korkeus oli jo 120 cm, ja urheasti osoitti Veikkonen venyvyytensä. Loppusijoitukseksi kirkastui 7. sija, mistä oltiin hyvin iloisia!

Ypäjän-retkestä jäi seurueelle muutenkin mainio mieli. Lauantaina osallistuttiin jälkeläisten kanssa orikavalkadiin. Tilaisuuden aluksi yllätettiin Orhi palkitsemalla se InnoEguine-hankkeen nimissä komealla loimella.


Ilveilevän Oriin palkitseminen


Tavattoman ilahduttavaa oli katsella Veikon 0-, 1- ja 2-vuotiaita manttelinperijöitä. Niin urheasti kipsuttivat ne kukin vuorollaan esiteltäviksi. Sun Helmi veti kärryissään suloista pikkupoikaa, Kajon Keikari otti tilanteen maailmanmiehen tyyneydellä, Maarian Touko näytti olevan derbykentällä kuin kotonaan ja Valssin Pyörre hauskuutti yleisöä juurtumalla patsaaksi etusuoran alkuun. Kuin kirsikkana kakussa tanssahteli pikkumusta Katallin Hamilton lopuksi vapaana emänsä perässä ja sai yleisön huokailemaan ihastuksesta. Musta Ori oli kovin ylpeä lapsukaisistaan: Veikko ja jälkeläiset derbykentällä