Tyytyväistä, hiljaista haikeutta

Maarian perilliset lähtivät maailmalle. Sampo sai uudessa kortteerissaan seurakseen samanikäisen Onnin ja Lilja kämppäkaverikseen tulevan ravikunigattaren, Allin. Iloisia olivat lapset uusista kavereistaan, ja äidit unohtuivat nopeasti.

Ihmeen vahvoina ottivat emätammatkin vieroituksen. Parina aamuna kaikui äitien kutsuhuuto tallissa, mutta kolmantena oli tilanne jo hyväksytty ja hörinä normaalia aamukaurantuojan tervehdintää. Musta Ori piti varsojen lähtöä varsin luonnollisena tapahtumana eikä juuri äänihuuliaan availlut.

Kovin raapaisu taisikin tuntua taas Kasvattajan sielussa. Kummasti niihin ehtii kiintyä: ensin jännittävä hedelmöittyminen, sitten 11 kuukautta odotusta, syntymän ihme ja puolisen vuotta ihastelevaa tutustumista.

Onneksi ei ero ole lopullinen. Lilja muuttanee jossain vaiheessa vielä takaisin kotitalliin, ja Sampon uusi, aktiivinen koti on lähellä. Haikeuden voittaa tyytyväinen mieli: kaikkihan meni niin hyvin kuin mennä voi.

Hurmauksen Onni (i. Herkko Hurmaus) ja Sampo kylki kyljessä uuden edessä.

Ylettömän ylpeä talviturkki-isä

Musta Ori on kisakauden jälkeen kasvattanut tyytyväisenä talvikarvaansa kotitallissaan. Turkki on kutsuva: silkinpehmeä, tiivis ja kiiltävä. Komeat sohvatyynyt siitä saisi, totesi ohikulkijakin. Musta Ori siihen virkkoi tarvitsevansa karvansa ihan itse.

Tänä talvena päätettiin tallissa olla karvoihin koskematta. Loimetta kelpaa siksi turjakkeen kaamosajan ohutta päivänvaloa vastaanottaa. Loimi laitetaan selkään vain hikeä kuivattamaan tai taivaanisän vesipiiskaa pehmentämään. Luntakin saisi jo sadella, jotta Musta Ori erottuisi paremmin tarhastaan.

Jälkeläisten edesottamukset maailmalla ovat saaneet talvivillaisen isäoriin röyhistämään rintaansa: ovat ne loistavia, isäänsäkin parempia! Viimeisimpänä meni kaksivuotias tummanrautias Tihin Onni voittamaan koko valtakunnan valtiaan tittelin Helsingissä. Legendaarinen Eero Perttunenkin kehaisi uljasta Onnia voiton selvittyä: "Tämän päivän voittaja oli hienon tyyppinen ja hyväliikkeinen ori ja valinta oli lopulta helppo tehdä."

Koko uutisen ja komeat kuvat löytää täältä: Tihin Onni Valtakunnan valtias.Veikko onnittelee!

Samassa näyttelyssä leijaili tammavarsa Neppastiina jälleen yhdeksikön arvoista ravia. Samaan kiitettävään arvosanaan ovat tänä vuonna yltäneet myös kotitallin symppispoika Maarian Tarmo sekä yksivuotias kaunotar Valssin Pyörre. Kiitettäväkerhossa on edelliseltä vuodelta myös komea Kaitaisten Viljami sekä edellä mainittu Tihin Onni. Musta Ori uskaltaa melkein jo uskoa - hienoja äititammoja unohtamatta - joustavan ravinsa periytyvyyteen.

Kotitallin perilliset Lilja ja Sampo pakkaavat tavaroitaan. Viikonloppuna on edessä muutto talvikotiin, pois synnyinsijoilta. Onneksi molemmat jäävät ihan lähistölle ja jälleennäkeminen on todennäköinen. Emätammojen itku on oleva sydäntäsärkevä, mutta kevään ja uuden odotuksen voimalla päästäneen pian yli murheen.

Maarian Lilja ja Maarian Sampo loppusyksyn yhteislenkillä

Aluemestaruushattutemppu!

Mitalisade sai kultaista jatkoa, kun Lotta ja Veikko ponnistivat männä sunnuntaina Salossa Lounais-Suomen alue-estemestareiksi. Kilpailu oli intiaanikesäisenä päivänä oikea cooperin testi, sillä kotimaiset kylmäveriset kisasivat paremmuudestaan peräti kolmen radan verran (100 / 105 / 105). Hyvin kesti talvikarvaisen kunto - sinivalkoinen puki Mustaa Orhia todella kauniisti!

Kotimatkalla laskeskeltiin, että nythän on Orhilla aluemestaruusmitali ihan jokaisesta ratsastettavasta mestaruuslajista. Kuusivuotias Veikko tanssahteli aluekouluhopealle Petra Ulmosen kanssa. Seitsemänvuotiaana jätettiin karkelot väliin, mutta nyt kahdeksanvuotiskesänä on tämän uuden, kirkkaimman lisäksi pokattu hopeinen lätty jo paikallisista kenttämestaruuskisoista.

Tämähän juuri on sitä parasta suomenhevosessa, muistutti Omistaja: monipuolisuus!

Tuoreen kultamitalistin hehkua (kuva: Milla Vihanto)

Kenttämestari 2013!

Kenttämestari 2013

Oli siinä Mustalla Oriilla ihmettelemistä, kun Kangasalan kesäpäivät huipentuivat uuden kenttämestarin juhlintaan! Kahden komean eskadron-ratsukon saattelemana tepsutti yönmusta pörröpää kartanon maille palkittavaksi. Ratsastajan kaulaan ripustettiin kultaista mitalia, ja ratsun mustat kupeet peitettiin joulunpunaiseen kunniaviittaan. Omistajan silmäkulmassakin välkähti oudosti, kun juhlava musiikki kaikasi suvisunnuntain kirkkaudessa.

Jälkikäteen paljasti taustatiimi etukäteistoiveita ja -arvioita toisilleen: kyllähän se mitalille voisi yltää, vaikka vastassa oli vaikuttava leegio entisiä mitalisteja. Kovassa kunnossa oli hevonen, ja rastastajallahan oli ihan sukuvelvoitetta suomenratsujen kenttäkisoista. Kullasta ei kuitenkaan ääneen pukistu edes ensimmäisen päivän johtotuloksia märehdittäessä; ei lounaissuomalaiseen ihmisluontoon kuulu kissan hännän nostelu.

Kotiin palattuaan Musta Ori kutsui kannustajiaan kultakahville kotipihaan, ja katseli tyytyväisenä kakunsyöjiä katoksestaan. Haki se kohteliaasti leipäpalasenkin onnittelijoiltaan, mutta muuten tyytyi majesteetilliseen sivustaseurantaan. Tilaisuudessa muistettiin kiittää kasvattajaa, heinäntoimittajaa, kengittäjää ja jos vaikka ketä - korostettiin, että ilman toimivaa tiimiä olisi kruunu jäänyt saamatta.

120 cm, kuva: Camilla Sipponen

Seuraavana viikonloppuna kokeiltiin ulottuvuutta myös suomenhevosten estemestaruuksissa Ypäjällä. Ensimmäisen päivän osakokeen estekolinat olivat harmillisia, ja sijoitus jäi kauas kärjestä. Toisena päivänä meno oli tutun rentoa, ja Musta Orhi löysi itsensä kohta kymmenen parhaan joukosta mestaruuskisan kolmannelta kierrokselta. Korkeus oli jo 120 cm, ja urheasti osoitti Veikkonen venyvyytensä. Loppusijoitukseksi kirkastui 7. sija, mistä oltiin hyvin iloisia!

Ypäjän-retkestä jäi seurueelle muutenkin mainio mieli. Lauantaina osallistuttiin jälkeläisten kanssa orikavalkadiin. Tilaisuuden aluksi yllätettiin Orhi palkitsemalla se InnoEguine-hankkeen nimissä komealla loimella.

Ilveilevän Oriin palkitseminen

Tavattoman ilahduttavaa oli katsella Veikon 0-, 1- ja 2-vuotiaita manttelinperijöitä. Niin urheasti kipsuttivat ne kukin vuorollaan esiteltäviksi. Sun Helmi veti kärryissään suloista pikkupoikaa, Kajon Keikari otti tilanteen maailmanmiehen tyyneydellä, Maarian Touko näytti olevan derbykentällä kuin kotonaan ja Valssin Pyörre hauskuutti yleisöä juurtumalla patsaaksi etusuoran alkuun. Kuin kirsikkana kakussa tanssahteli pikkumusta Katallin Hamilton lopuksi vapaana emänsä perässä ja sai yleisön huokailemaan ihastuksesta. Musta Ori oli kovin ylpeä lapsukaisistaan: Veikko ja jälkeläiset derbykentällä

Kiirettä pukkaa: rakkaudentöitä ja mestaruuksia

Kesä on vanhentunut jo elokuun ehtooksi. Lämpöä ja kaunista on riittänyt niin ilmaston kuin morsiantenkin tahoilta. Veikko on donjuanmaisesti jakanut rakkauttaan ympäri valtakunnan, joten ensi kevääksi on lupa odottaa taas liutaa hienoja pikkuveikkoja ja -veikottaria. On se onni, ettei isäoriin tarvitse äitihevosille elatusapua maksaa rakkaudentöistään; konkurssiinhan tässä orhi ajautuisi.

Heinäkuun lopussa Lounais-Suomen kenttämestaruuksissa ripustettiin Lotan kaulaan hopeista mitalia. Kultakin jo kimmelsi tarjottimella, mutta sääntökirjan alapykälän alaluvusta löytyi rajaus, joka pudotti kylmäverisen kylmästi kakkossijalle. Komealtahan sekin lopulta tuntui, kun pisteetkin olivat tismalleen samat kuin voittajalla. Vastassa oli kuitenkin hyvin komea kattaus kovia, urheilurotuisia kavioeläimiä.

Tulevana viikonloppuna tutisee ainakin Omistajan puntti, kun vuorossa on suomenhevosratsujen haastavin miehuuskoe: kenttämestaruuskilpailu. Kanssakilpailijoilla on jo palkintokaapissa mitali jos toinenkin - äkkiseltään laskien matkaan pinkaisee ainakin neljä aikaisempien vuosien mitaliratsukkoa.

Mestaruuksissa Niinisalossa v. 2012 (kuva: Camilla Sipponen)

Musta Ori on valmistautunut kilpailuun kotitarhassa arabiruunan kanssa kepeitä jutustellen ja vähän jopa puolivakavana valmennuksissa käyden. On näytetty suomenhevosaskellusta niin Eevamaria Porthan-Broddellille kuin Kari Nevalallekin. Molemmat ovat luokitelleet Veikon suorastaan epäsuomenhevoseksi, mikä lienee kaikessa vieraannuttavuudessaan ihan imartelevaa.

Niinisalon rataesteillä 2012 (kuva: Camilla Sipponen)

Mikäli Kangasalan kesäpäivistä kunnialla selvitään, pakataan elokuun viimeisenä viikonloppuna karavaani uudestaan ja suunnataan Suomen hevosrikkaimpaan kuntaan. Ypäjällä on tarkoitus tavoitella korkeuksia estemestaruuksissa ja näyttää kuninkaallisyleisölle rivistö jälkeläisiä. Veikko tavataan orikavalkadissa 31.8., ja mukaan ovat lähdössä Sun Helmi, Maarian Touko, Valssin Pyörre, Kajon Keikari sekä pikkumusta maitovarsa Katallin Hamilton. Tulkaahan tervehtimään!

Kuivan kesän kähinää

Turku on kärvistellyt kaiken ruskistaneessa, välimerellisessä ilmanalassa jo monta viikkoa. Ei ole ruoho viheriöinyt edes aidan toisella puolella, vaan korsi on janoa rutisten käpertynyt kippuralle. Viimeksi on näin kuivaa ollut v. 2006, virkkovat viisaammat. Veikko sen muistaakin: poikain kanssa laitumella sai se silloin yksivuotiskesänsä viettää.

Tänään kumarsivat ihmiset naapurikunnasta lähestynyttä tummanpuhuvaa pilvipeittoa kuin pikkulapset jäätelöautoa. Viimein se tulisi, ihanaa, kohta saadaan kunnon vesisade! Vaan kuinka hajaantui pilvimokoma juuri ennen Mustan Oriin tallipihaa: puolet lähti vasempaan ja toinen karkasi oikeaan. Aurinko repäisi itsensä esiin tummuuden takaa, kuin ivaillen kuumotti pölyävää kenttää ja nyykähtänyttä nokkospuskaa. Ei, niin epäreilua!

Musta Ori on kiittänyt tarhansa katoksen rakentajaa. Peltikaton suojassa kelpaa piilotella päivää pahimman porotuksen ajan. Naapuritarhan valkea arabiruuna on ilkkunut suomenorhin hikistelyä. Tarinat esi-isäin monipäiväisistä aavikkolaukkakilpailuista ovat olleet lennokkaita.

Huomenna on tarkoitus uhmata hellepäivää kenttäkilpailuissa. Vesiesteeseen voi toki heittäytyä, jos liian tukalaksi äityy.

Kesätöitä, perillisiä ja kisaretkiä

Musta Ori on nauttinut kesästä täysin lavoin. Aurinko hellii juurikin sopivasti, ja kesän herkut ovat tarjolla ihan turpakarvan päässä. Kesän morsiametkin ovat olleet jälleen ihan valtakunnan ykköslaatua: jalosukuisia, silkkikylkisiä säihkyripsiä. Kyllä on oriin kelvannut rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Kotitalliin syntyi kesäkuun alussa toinen perillinen Lilja-prinsessan leikkikaveriksi. Viisas ja kokenut Hilkka-tamma harhautti vahtijansa, ja pyöräytti rautiaan orivarsan aamuyön hiljaisena hetkenä. Oli siinä Omistajalla unien hieromista silmistä, kun monitorissa olikin kaksi hevosta yhden muhkean sijaan.

Kun tulokas päivällä päästettiin pihalle pitkiä jalkojaan testailemaan, piti silmiä hieraista toisenkin kerran: varsa liikkui niin komealla askelella! Nimikin vahvistui siinä katsellessa. Tuollainen liitokavio on kuin Kalevalan sampo, rikkautta ja rakkautta tursuava.

Onnellinen äiti ja parin tunnin ikäinen Maarian Sampo.

Sampo on osoittautunut myös luonteeltaan varsin erityiseksi. Sille kaikki on helppoa ja mukavaa, ja ihmiset ovat sen mielestä huippukivoja. Isä-Veikko on nähnyt poikansa sielussa paljon itseään: samanlainen, suora ja sydämellinen.




6 päivän ikäinen Sampo jututtaa isäänsä.

Lilja on kasvanut kohisten. Se on kovin komea tammataimi. Laidunelosta somasti tursahtanut Viiru-äitikin pääsi jo kentälle pyörähtämään, ja trinsessan liikehdintää saatiin samalla tallennettua: Maarian Lilja, ikää melkein 2 kk .

Iloisia varsauutisia on kuulunut muualtakin: pikku-Veikkoja on tänä kesänä tähän mennessä syntynyt kaksitoista, 5 oria ja 7 tammaa. Tulokkaiden ulkomuotoa ja elämänasennetta on kovasti kiitelty.

Sen sijaan kesän kahdeksannen tammajälkeläisen kohtalo vetää Musta Oriin mielen edelleen apeaksi. Kaunis, ruunikko tytär olikin liian hyvä tähän maailmaan. Osanotot kasvattajalle.

Kun kotitallin superäidit ovat keskittyneet poikastensa kasvattamiseen, on isä-Veikko ehtinyt Lotan kanssa kylille kisoja kiertämään. Kausi on ollut mainio, ja menestystä on tullut. Rusetteja on kertynyt tallikäytävän seinälle kaunis rivistö, ja väriä solmukkeissa on ihan sinivalkoisesta alkaen.

Varsoja syntyy ja rakkaus kukoistaa

Tulihan se kevät Suomeen, vaikka moni jo luuli talven pitkittyneen jäädäkseen. Talvikarvat on riisuttu ja testosteroni alkanut ihanasti kohista Mustan Oriin otsalohkossa. Niin paljon olisi kauneutta maailmassa, mutta niin vähän aikaa - ja sähköaidatkin vielä rajoittamassa miehisiä haaveita.

Vapun jälkeen alkoi kotitallin muhkea Viiru-vaimo viimein punkea viimekeväisiä rakkaussiemeniään maailmaan. Melkoisen hienon jälkeläisen se olikin 11 kuukaudessa ehtinyt kasvattaa. Veikon ja Viirun esikoinen on prinsessamaisen kaunis, isonivelinen, lennokasliikkeinen, täydellinen tammavarsa Maarian Lilja. Silmäripsipituuttakin on koko silmän peitoksi.

Viiru-mamma taisi muistella aikaisempien varsojen kohtaloa: ihmispedot vievät lopulta poikaset! Se päätti vetää korvat tosi tiukasti pitkin hopeista harjamartoaan ja viestittää ihmisille, että tätä lasta ette muuten saa. Talliväki päätti antaa hormonihuuruisen emätamman rauhassa irvistellä alkupäivät. Nyt on Viirun lupsakampi puoli jälleen löytynyt, ja trinsessaa on päästy käpälöimään. On se mahtava taideteos: silkkinen varsakarva, pienenpieni turpa kaikkine tarvittavine hienouksineen, vaaleanpunaisista ikenistä kurkkaavat hampaanpoikaset.

Kevät ja hormonimyrsky tekivät temput Viiru-mammallekin Liljan-vahtimistehtävässä, kun varsakiima sai sen ajatukset jo tuleviin jälkeläisiin. Voi sitä lemmenlaulantaa ja pissailukoodausta. Musta Ori tunsi olonsa oikein vaikeaksi, kun niin kovasti toisaalta  kutsuttiin mutta toisaalta samalla kiellettiin. Onneksi se pääsi helpottamaan takajalkovälinsä painetta jo Ordenojan keinovaimon selkään. Kevään ensimmäiseksi morsiameksi ilmoittautui Neiti Eversti, ja Veikko lähetti sille erän vilkkaita ja pontevia pikkualokkaita.

Musta Ori laski, että sille on tänä keväänä on syntynyt jo seitsemän jälkeläistä. Taitaa olla taas viime vuoden tapaan tammavoittoinen vuosi, sillä viisi tulokkaista on tammoja ja kaksi oriita. Pikkumusta Katallin Hamilton edustaa orivarsavähemmistöä.

Näkymätön virusvihollinen ja hevostallin kevätaskareet

Hevoset ovat tänä keväänä saaneet lehdistä harvinaisen paljon palstatilaa. Ensin kohistiin kuolleista hevosista elintarvikkeina, nyt jyristään elävistä hevosista virusuhattuina. Kuuluu herpeskohinasta vähättelyäkin: liekö kevään hevostapahtumien peruminen vain ratsuväen ylireagointia, kun raviratojen kaviourilla on kuitenkin täysi kilvanajo meneillään.

Koska eläinlääketiedekään ei testituloksia odotellessa vielä ole täysin kartalla tilanteen vakavuudesta ja rakkaiden kotivaimojen hyvinvointi on orhille ensisijaisen tärkeää, päätti Veikko liittyä ylivarovaisten joukkoon. Innolla odotettu HC/SH-messuesiintyminen peruuntui viime metreillä, ja niittivyöt kätkettiin takaisin rekvisiittalaatikkoon. Harmittaahan se toki koko bändiä, kun hartaasti suunniteltu ja valmisteltu keikka näin jäi väliin.

Kevätaskareita on sen sijaan kotitallilla riittänyt. Talven aikana tuotettua ruskeaa kultaa on löytynyt hankien alta laattoina, ja entisaikain työhevossukuiset ovat takajalkaa leputtaen päiväuniltaan seuranneet ihmisvoimain kakanlappoa. Ilkikurisesti on välillä töräytetty uutta höyryävää palvelusväen lisäpuhteeksi.

Veikon mielestä on ollut tavattoman mukavaa, kun puhiseva kottikärryihminen on sen tarhaan puhdistustöihin tullut. Oripoika joutuu testosteronivammansa vuoksi tarhaamaan yksin, ja ihmiskaverin kyläily on toki tyhjää parempaa. Osallistuva luonto käy toisinaan pilkkihaalarityöläisen hermojen päälle, mutta täyteen lapattujen kakkakottikärryjen kaataminen on Veikosta tavattoman hupaisaa.

Kevätaskareena on varsomiskarsinaan viritetty jo kameravalvontakin. Tammojen tisseissä on päivien lämmettyä ollut pientä pullistumaa, ja Viirua on parina iltana monitorilta seurattu. Salakatselun myötä selväksi on käynyt, miten muhkean tammamamman karsinasiivottomuus aiheutuu. Heinät on syytä möyhiä ympäri yksiön ennen maistamista ja kakkahan tulee, kun on tullakseen - vessanurkkaus on Viirulaiselle turhan moderni käsite.

Show-meininkiä kieli poskessa

Musta Ori on jo hevosenpoikasesta asti ollut melkoinen show-mies. Käkkäräisen otsatukkansa takaa se on nauttinut huomiosta ja sitä myös korkealla tenorillaan julkisilla paikoilla osakseen pyytänyt. Omistaja haistoi jo varhain hevosensa estraditarpeen ja alkoi siksi esiintymiskipeälle Manageriksi.

Kuusivuotias Veikko puettiin Harjun Orisuorassa Ritari Ässän ihmeauto Kittiksi:

Koko vedon voi katsoa täältä (estekruisailu ei valitettavasti tallentunut tarvittavalla tarkkuudella):

http://www.youtube.com/watch?v=BTtJ5kzjyKo

Seuraavana vuonna laukattiin Tampereen hevosmessuilla ihan Zorrona:

Zorron tarina kokonaisuudessaan on tämän linkin takana (kuvaaja taisi ottaa liikaa tequilaa, pahoittelut tutisevasta kuvasta):
https://www.youtube.com/watch?v=L0Dz9FhhDMc

Tänä vuonna haluttiin käkkäräinen otsis ja rasvaiset jutut hyödyntää rock-teemalla: Veikko solahti kasarirokkikukon saappaisiin hyvinkin helposti.

Rock-viedokin tietysti tehtiin. Kuvauksissa oli pakkasta niin, että sormia putoili. Taiteellinen johtaja oli kylmyydestä salaa kiitollinen. Kuviin saatiin höyryävien kupeiden ja hengityksen myötä kunnon äijämeininkiä:
http://www.youtube.com/watch?v=qAAj1sk8tqo

HC/SH-show´n voi kokea myös livenä Tampereen Hevoset 2013 -tapahtumassa 6.4.2013. Rokkikukon tanssiparina nähdään elegantti Vihi-Totti.

Peruutettu kevät, maastoestetreeniä ja videoensi-ilta

Jo alkaa riittää tämä talvi! Tallin vesihana paukahti taas jäähän, kun henkilökunta ei ollut riittävästi varautunut maaliskuisiin pakkaspoljentoihin. Lämpöpuhallin kierrättää vieläkin sähkömittaria niin, että maksajaa hirvittää. Tammojen ajoissa alkanut karvanlähtö ei ainakaan ennusmerkistä ole käynyt: suomenhevosturkille tuntuisi olevan edelleenkin käyttöä.

Musta Ori katselee kotitammojen mahoja hellyyttä ja hämmennystä mielessään. Miten voikin viehko ja pehmyt karvamassu venyä niin mojoviin mittoihin? Runsaan kuukauden päästä saa Veikon ohella emäntäkin jo alkaa valvomisensa. Viirun ja Veikon ensimmäistä yhteistä jälkeläistä odotetaan saapuvaksi ennen vappua. Pulleat odottajat ovat hyvävointisia ja harrastavat edelleen hillittyä liikuntaakin.

Vaikka hanki pitää tiukassa otteessaan tallipihaa, pääsi Veikko viime viikonloppuna jo kokeilemaan kesäistä harrastustaan, maastoesteitä. Ratun tallin hienoissa puitteissa valmensi Seppo Laine, joka ihasteli Mustan Oriin letkeyttä ja kapasiteettia. Treeni olikin silkkaa ilonpitoa, ja lopuksi Veikko nosteli otsatukka hulmuten jalkansa yli maneesin massavimpien esteenjässiköiden. Kuvatallennekin saatiin todisteeksi:

https://www.youtube.com/watch?v=hLb4olhEcv8


Veikko on jokakeväiseen tapaansa innostunut jälleen show-bisneksestä. Tänä vuonna panostetaan poikkeuksellisesti sähköiseen esitykseen. Puoliveristen oripäivillekin tehtiin show-tiimin kanssa lähtöä, mutta suunnitelma muuttui rock-videoensi-iltaan. Kuvauksissa on ollut vauhtia ja naurua. Lapsosetkin ovat päässeet soittelemaan rainalle.

Hevosen kannanotto hevosenlihakeskusteluun: syökää hummaa!

Veikon lajitoverit ovat päässeet otsikoihin ympäri Euroopan lintukodon. Joku ihmispoloinen on puraissut pakastelasagnessaan naudan sijaan hevonlihaa, toinen surkuteltava on hyväuskoisena nielaissut pollenjäämiä naudanlihatortellineissaan. Melkoista kalapaliikkia on moinen elintarvikeharhautus hyväntahtoisissa lihansyöjissä aikaansaanut. Veikko haluaa muistuttaa, että kaikenmoinen huijaus on toki väärin, mutta jos naudan sijaan saakin lautaselleen hevosta, ei saaja suinkaan ole häviäjien puolella.

Uskoa suomalaisten järkevyyteen tuo Ylen uutinen (19.2.2013): hevosenlihakohu on jopa kasvattanut pollepihvin kysyntää. Kansalaiset ovat kohun myötä taas muistaneet tämän perinteisen, hienon raaka-aineen olemassaolon. Toivotaan suuntauksen jatkuvan ja mahdollistavan osaltaan hyvän, siistin sekä kunniallisen lopun monelle kavioeläimelle.

Musta Ori muistuttaa ihmisiä: kaikki ruoka on hyvää, toiset ruoat ovat jopa erinomaisia. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu myös vähärasvainen ja maukas hevosenliha. Veikkokin on päättänyt lopun ajan joskus koittessa testamentata kehonsa kansalaisten ruokapöytään. Toivottavaa toki on, että oripihvi tulee aikanaan myydyksi hevospihvinä, ei vaikkapa häränselyksenä. 

Ihanainen Hilkka-mamma, onnellinen tammaburgeri, saa vatsoineen kuvittaa tämän lihakannanoton. Pehmentäväksi ja onnelliseksi lopuksi toivotetaan nyt toki vielä pitkää ikää ja onnellista elämää kaikille hevosystävillemme!

Päättynyt kaamos ja keväiset mietteet

Kaamos on päättynyt ja aurinko käväissyt lähes tunnin ajan näkyvillä jo Suomen pohjoisimmassakin kunnassa, Utsjoella. Valon lisääntymisen tahti on kuin jokavuotinen ihme, lupaus uudesta alusta.

Aurinko on kimmeltänyt ihanaa, ohutta valoaan Mustan Oriin tallipihaan ja saanut mietteet jo tulevaan kesään. Pakkasukko on tosin samalla muistuttanut kerrospukeutumisen tärkeydestä - tänäkin aamuna paukkui kotitallin mittarissa -26 asteen verran pohjoista terveistä.

Hevosten vuosihuolto tehtiin tällä viikolla. Veikko ja ihanat tammat raspauttivat hampaansa. Kaikilla oli heinästyskalusto kiitettävässä kunnossa. Rokotukset päivitettiin samalla, ja otettiinpa Veikolta jo oriasemavierailut mielessä cem-testikin. Kaamoksen aikana syntyi nimittäin päätös siitä, että Veikko jatkaa miehistä työtään myös ensi kesänä, mikäli kiinnostusta hameväen suunnalta on. Kotitallissa on ainakin yksi rakkaudennälkäinen jo ilmoittautunut, sillä jos vaan ja toivottavasti kun kaikki hyvin menee, uusitaan Viiru-vaimo Veikolla.

Ratsastusrintamalla on talvisen rauhallista. Sopivan lumipeitteen ansiosta on kotikenttä pysynyt lähes katkotta käyttökunnossa. Veikko on jumppaillut siinä kepeästi ja piipahtanut vain toisinaan maneesilla vakavammassa työnteossa. Viikon kohokohtia ovat olleet pitkät maastoretket vaimon seurassa. Orhi on ollut silmin nähden mielissään tammaseurasta ja hörhöttänyt ylpeänä raviradan urheiluhevosille, että tässäpä mennään: minä ja häikäisevän kaunis tiine rouvani.

Ihana tamma ja hevosten syntymäpäivä

Onnekasta uutta vuotta kaikille!

Veikko sai yhdistetyn joulu- ja syntymäpäivälahjan, ja olipa tästä paketista Omistajakin hyvin mielissään. Tallipihaan tallusti joulun jälkeen muhkeamuotoinen kaunotar, ratsukantakirjatamma Peli Vietti.

Tämä Viiruksikin kutsuttu jumalatar otti heti paikkansa Orhin pikkutallissa. Hämmentävän viisaasti se ymmärsi, missä mikäkin sijaitsee, mistä missäkin on kyse, milloin syödään ja miten käyttäydytään. Maailmannaisen elkein se katsoi läpi uudet kaverinsa ja laski sitten päänsä heinäkasalle. Se siitä kotiutumisstressistä. Kotitallin tasapainoinen rauha säilyi rikkumattomana, vaikka kaviot lisääntyivät neljällä. Mustan Oriin tervetuloriittikin oli vain hellää, matalaa hörinää ja kaksi kimeää hirnahdusta.

Vuoden vaihtuessa ikävuosia ropisi Veikon tallin hevosille kuin hedelmäpelistä kolikoita: Veikko on nyt mies parhaassa iässä, kahdeksanvuotias kolli. Ihanaiset tammat ovat sen sijaan puumaiässä - Hilkka 17 ja Viiru 15 vuotta. Arabiruunakin huitelee jo menemään hevosen keski-ikää, kun mittari näyttää 14 vuotta.

Ikäkeskiarvoa tasapainottavat Hilkan ja Viirun salamatkustajat, niillä on ikää nyt 6 ja 7 kuukautta. Varsanodotus on siis edennyt jo yli puolen välin eli lähelle jännittävää. Potkuja ja nuljuntaa on bongattu, ja varsojen ulkomuotoa ja nimiä jo mietitty. Viime kesänä saatiin kotitalliin kaksi uljasta orivarsaa; olisikohan nyt tammajälkeläisten kesä?