Tulihan se kevät Suomeen, vaikka moni jo luuli talven pitkittyneen jäädäkseen. Talvikarvat on riisuttu ja testosteroni alkanut ihanasti kohista Mustan Oriin otsalohkossa. Niin paljon olisi kauneutta maailmassa, mutta niin vähän aikaa - ja sähköaidatkin vielä rajoittamassa miehisiä haaveita.
Vapun jälkeen alkoi kotitallin muhkea Viiru-vaimo viimein punkea viimekeväisiä rakkaussiemeniään maailmaan. Melkoisen hienon jälkeläisen se olikin 11 kuukaudessa ehtinyt kasvattaa. Veikon ja Viirun esikoinen on prinsessamaisen kaunis, isonivelinen, lennokasliikkeinen, täydellinen tammavarsa Maarian Lilja. Silmäripsipituuttakin on koko silmän peitoksi.
Viiru-mamma taisi muistella aikaisempien varsojen kohtaloa: ihmispedot vievät lopulta poikaset! Se päätti vetää korvat tosi tiukasti pitkin hopeista harjamartoaan ja viestittää ihmisille, että tätä lasta ette muuten saa. Talliväki päätti antaa hormonihuuruisen emätamman rauhassa irvistellä alkupäivät. Nyt on Viirun lupsakampi puoli jälleen löytynyt, ja trinsessaa on päästy käpälöimään. On se mahtava taideteos: silkkinen varsakarva, pienenpieni turpa kaikkine tarvittavine hienouksineen, vaaleanpunaisista ikenistä kurkkaavat hampaanpoikaset.
Kevät ja hormonimyrsky tekivät temput Viiru-mammallekin Liljan-vahtimistehtävässä, kun varsakiima sai sen ajatukset jo tuleviin jälkeläisiin. Voi sitä lemmenlaulantaa ja pissailukoodausta. Musta Ori tunsi olonsa oikein vaikeaksi, kun niin kovasti toisaalta kutsuttiin mutta toisaalta samalla kiellettiin. Onneksi se pääsi helpottamaan takajalkovälinsä painetta jo Ordenojan keinovaimon selkään. Kevään ensimmäiseksi morsiameksi ilmoittautui Neiti Eversti, ja Veikko lähetti sille erän vilkkaita ja pontevia pikkualokkaita.
Musta Ori laski, että sille on tänä keväänä on syntynyt jo seitsemän jälkeläistä. Taitaa olla taas viime vuoden tapaan tammavoittoinen vuosi, sillä viisi tulokkaista on tammoja ja kaksi oriita. Pikkumusta Katallin Hamilton edustaa orivarsavähemmistöä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti