Tyytyväistä, hiljaista haikeutta

Maarian perilliset lähtivät maailmalle. Sampo sai uudessa kortteerissaan seurakseen samanikäisen Onnin ja Lilja kämppäkaverikseen tulevan ravikunigattaren, Allin. Iloisia olivat lapset uusista kavereistaan, ja äidit unohtuivat nopeasti.

Ihmeen vahvoina ottivat emätammatkin vieroituksen. Parina aamuna kaikui äitien kutsuhuuto tallissa, mutta kolmantena oli tilanne jo hyväksytty ja hörinä normaalia aamukaurantuojan tervehdintää. Musta Ori piti varsojen lähtöä varsin luonnollisena tapahtumana eikä juuri äänihuuliaan availlut.

Kovin raapaisu taisikin tuntua taas Kasvattajan sielussa. Kummasti niihin ehtii kiintyä: ensin jännittävä hedelmöittyminen, sitten 11 kuukautta odotusta, syntymän ihme ja puolisen vuotta ihastelevaa tutustumista.

Onneksi ei ero ole lopullinen. Lilja muuttanee jossain vaiheessa vielä takaisin kotitalliin, ja Sampon uusi, aktiivinen koti on lähellä. Haikeuden voittaa tyytyväinen mieli: kaikkihan meni niin hyvin kuin mennä voi.

Hurmauksen Onni (i. Herkko Hurmaus) ja Sampo kylki kyljessä uuden edessä.

Ylettömän ylpeä talviturkki-isä

Musta Ori on kisakauden jälkeen kasvattanut tyytyväisenä talvikarvaansa kotitallissaan. Turkki on kutsuva: silkinpehmeä, tiivis ja kiiltävä. Komeat sohvatyynyt siitä saisi, totesi ohikulkijakin. Musta Ori siihen virkkoi tarvitsevansa karvansa ihan itse.

Tänä talvena päätettiin tallissa olla karvoihin koskematta. Loimetta kelpaa siksi turjakkeen kaamosajan ohutta päivänvaloa vastaanottaa. Loimi laitetaan selkään vain hikeä kuivattamaan tai taivaanisän vesipiiskaa pehmentämään. Luntakin saisi jo sadella, jotta Musta Ori erottuisi paremmin tarhastaan.

Jälkeläisten edesottamukset maailmalla ovat saaneet talvivillaisen isäoriin röyhistämään rintaansa: ovat ne loistavia, isäänsäkin parempia! Viimeisimpänä meni kaksivuotias tummanrautias Tihin Onni voittamaan koko valtakunnan valtiaan tittelin Helsingissä. Legendaarinen Eero Perttunenkin kehaisi uljasta Onnia voiton selvittyä: "Tämän päivän voittaja oli hienon tyyppinen ja hyväliikkeinen ori ja valinta oli lopulta helppo tehdä."

Koko uutisen ja komeat kuvat löytää täältä: Tihin Onni Valtakunnan valtias.Veikko onnittelee!

Samassa näyttelyssä leijaili tammavarsa Neppastiina jälleen yhdeksikön arvoista ravia. Samaan kiitettävään arvosanaan ovat tänä vuonna yltäneet myös kotitallin symppispoika Maarian Tarmo sekä yksivuotias kaunotar Valssin Pyörre. Kiitettäväkerhossa on edelliseltä vuodelta myös komea Kaitaisten Viljami sekä edellä mainittu Tihin Onni. Musta Ori uskaltaa melkein jo uskoa - hienoja äititammoja unohtamatta - joustavan ravinsa periytyvyyteen.

Kotitallin perilliset Lilja ja Sampo pakkaavat tavaroitaan. Viikonloppuna on edessä muutto talvikotiin, pois synnyinsijoilta. Onneksi molemmat jäävät ihan lähistölle ja jälleennäkeminen on todennäköinen. Emätammojen itku on oleva sydäntäsärkevä, mutta kevään ja uuden odotuksen voimalla päästäneen pian yli murheen.

Maarian Lilja ja Maarian Sampo loppusyksyn yhteislenkillä

Aluemestaruushattutemppu!

Mitalisade sai kultaista jatkoa, kun Lotta ja Veikko ponnistivat männä sunnuntaina Salossa Lounais-Suomen alue-estemestareiksi. Kilpailu oli intiaanikesäisenä päivänä oikea cooperin testi, sillä kotimaiset kylmäveriset kisasivat paremmuudestaan peräti kolmen radan verran (100 / 105 / 105). Hyvin kesti talvikarvaisen kunto - sinivalkoinen puki Mustaa Orhia todella kauniisti!

Kotimatkalla laskeskeltiin, että nythän on Orhilla aluemestaruusmitali ihan jokaisesta ratsastettavasta mestaruuslajista. Kuusivuotias Veikko tanssahteli aluekouluhopealle Petra Ulmosen kanssa. Seitsemänvuotiaana jätettiin karkelot väliin, mutta nyt kahdeksanvuotiskesänä on tämän uuden, kirkkaimman lisäksi pokattu hopeinen lätty jo paikallisista kenttämestaruuskisoista.

Tämähän juuri on sitä parasta suomenhevosessa, muistutti Omistaja: monipuolisuus!

Tuoreen kultamitalistin hehkua (kuva: Milla Vihanto)

Kenttämestari 2013!

Kenttämestari 2013

Oli siinä Mustalla Oriilla ihmettelemistä, kun Kangasalan kesäpäivät huipentuivat uuden kenttämestarin juhlintaan! Kahden komean eskadron-ratsukon saattelemana tepsutti yönmusta pörröpää kartanon maille palkittavaksi. Ratsastajan kaulaan ripustettiin kultaista mitalia, ja ratsun mustat kupeet peitettiin joulunpunaiseen kunniaviittaan. Omistajan silmäkulmassakin välkähti oudosti, kun juhlava musiikki kaikasi suvisunnuntain kirkkaudessa.

Jälkikäteen paljasti taustatiimi etukäteistoiveita ja -arvioita toisilleen: kyllähän se mitalille voisi yltää, vaikka vastassa oli vaikuttava leegio entisiä mitalisteja. Kovassa kunnossa oli hevonen, ja rastastajallahan oli ihan sukuvelvoitetta suomenratsujen kenttäkisoista. Kullasta ei kuitenkaan ääneen pukistu edes ensimmäisen päivän johtotuloksia märehdittäessä; ei lounaissuomalaiseen ihmisluontoon kuulu kissan hännän nostelu.

Kotiin palattuaan Musta Ori kutsui kannustajiaan kultakahville kotipihaan, ja katseli tyytyväisenä kakunsyöjiä katoksestaan. Haki se kohteliaasti leipäpalasenkin onnittelijoiltaan, mutta muuten tyytyi majesteetilliseen sivustaseurantaan. Tilaisuudessa muistettiin kiittää kasvattajaa, heinäntoimittajaa, kengittäjää ja jos vaikka ketä - korostettiin, että ilman toimivaa tiimiä olisi kruunu jäänyt saamatta.

120 cm, kuva: Camilla Sipponen

Seuraavana viikonloppuna kokeiltiin ulottuvuutta myös suomenhevosten estemestaruuksissa Ypäjällä. Ensimmäisen päivän osakokeen estekolinat olivat harmillisia, ja sijoitus jäi kauas kärjestä. Toisena päivänä meno oli tutun rentoa, ja Musta Orhi löysi itsensä kohta kymmenen parhaan joukosta mestaruuskisan kolmannelta kierrokselta. Korkeus oli jo 120 cm, ja urheasti osoitti Veikkonen venyvyytensä. Loppusijoitukseksi kirkastui 7. sija, mistä oltiin hyvin iloisia!

Ypäjän-retkestä jäi seurueelle muutenkin mainio mieli. Lauantaina osallistuttiin jälkeläisten kanssa orikavalkadiin. Tilaisuuden aluksi yllätettiin Orhi palkitsemalla se InnoEguine-hankkeen nimissä komealla loimella.

Ilveilevän Oriin palkitseminen

Tavattoman ilahduttavaa oli katsella Veikon 0-, 1- ja 2-vuotiaita manttelinperijöitä. Niin urheasti kipsuttivat ne kukin vuorollaan esiteltäviksi. Sun Helmi veti kärryissään suloista pikkupoikaa, Kajon Keikari otti tilanteen maailmanmiehen tyyneydellä, Maarian Touko näytti olevan derbykentällä kuin kotonaan ja Valssin Pyörre hauskuutti yleisöä juurtumalla patsaaksi etusuoran alkuun. Kuin kirsikkana kakussa tanssahteli pikkumusta Katallin Hamilton lopuksi vapaana emänsä perässä ja sai yleisön huokailemaan ihastuksesta. Musta Ori oli kovin ylpeä lapsukaisistaan: Veikko ja jälkeläiset derbykentällä

Kiirettä pukkaa: rakkaudentöitä ja mestaruuksia

Kesä on vanhentunut jo elokuun ehtooksi. Lämpöä ja kaunista on riittänyt niin ilmaston kuin morsiantenkin tahoilta. Veikko on donjuanmaisesti jakanut rakkauttaan ympäri valtakunnan, joten ensi kevääksi on lupa odottaa taas liutaa hienoja pikkuveikkoja ja -veikottaria. On se onni, ettei isäoriin tarvitse äitihevosille elatusapua maksaa rakkaudentöistään; konkurssiinhan tässä orhi ajautuisi.

Heinäkuun lopussa Lounais-Suomen kenttämestaruuksissa ripustettiin Lotan kaulaan hopeista mitalia. Kultakin jo kimmelsi tarjottimella, mutta sääntökirjan alapykälän alaluvusta löytyi rajaus, joka pudotti kylmäverisen kylmästi kakkossijalle. Komealtahan sekin lopulta tuntui, kun pisteetkin olivat tismalleen samat kuin voittajalla. Vastassa oli kuitenkin hyvin komea kattaus kovia, urheilurotuisia kavioeläimiä.

Tulevana viikonloppuna tutisee ainakin Omistajan puntti, kun vuorossa on suomenhevosratsujen haastavin miehuuskoe: kenttämestaruuskilpailu. Kanssakilpailijoilla on jo palkintokaapissa mitali jos toinenkin - äkkiseltään laskien matkaan pinkaisee ainakin neljä aikaisempien vuosien mitaliratsukkoa.

Mestaruuksissa Niinisalossa v. 2012 (kuva: Camilla Sipponen)

Musta Ori on valmistautunut kilpailuun kotitarhassa arabiruunan kanssa kepeitä jutustellen ja vähän jopa puolivakavana valmennuksissa käyden. On näytetty suomenhevosaskellusta niin Eevamaria Porthan-Broddellille kuin Kari Nevalallekin. Molemmat ovat luokitelleet Veikon suorastaan epäsuomenhevoseksi, mikä lienee kaikessa vieraannuttavuudessaan ihan imartelevaa.

Niinisalon rataesteillä 2012 (kuva: Camilla Sipponen)

Mikäli Kangasalan kesäpäivistä kunnialla selvitään, pakataan elokuun viimeisenä viikonloppuna karavaani uudestaan ja suunnataan Suomen hevosrikkaimpaan kuntaan. Ypäjällä on tarkoitus tavoitella korkeuksia estemestaruuksissa ja näyttää kuninkaallisyleisölle rivistö jälkeläisiä. Veikko tavataan orikavalkadissa 31.8., ja mukaan ovat lähdössä Sun Helmi, Maarian Touko, Valssin Pyörre, Kajon Keikari sekä pikkumusta maitovarsa Katallin Hamilton. Tulkaahan tervehtimään!

Kuivan kesän kähinää

Turku on kärvistellyt kaiken ruskistaneessa, välimerellisessä ilmanalassa jo monta viikkoa. Ei ole ruoho viheriöinyt edes aidan toisella puolella, vaan korsi on janoa rutisten käpertynyt kippuralle. Viimeksi on näin kuivaa ollut v. 2006, virkkovat viisaammat. Veikko sen muistaakin: poikain kanssa laitumella sai se silloin yksivuotiskesänsä viettää.

Tänään kumarsivat ihmiset naapurikunnasta lähestynyttä tummanpuhuvaa pilvipeittoa kuin pikkulapset jäätelöautoa. Viimein se tulisi, ihanaa, kohta saadaan kunnon vesisade! Vaan kuinka hajaantui pilvimokoma juuri ennen Mustan Oriin tallipihaa: puolet lähti vasempaan ja toinen karkasi oikeaan. Aurinko repäisi itsensä esiin tummuuden takaa, kuin ivaillen kuumotti pölyävää kenttää ja nyykähtänyttä nokkospuskaa. Ei, niin epäreilua!

Musta Ori on kiittänyt tarhansa katoksen rakentajaa. Peltikaton suojassa kelpaa piilotella päivää pahimman porotuksen ajan. Naapuritarhan valkea arabiruuna on ilkkunut suomenorhin hikistelyä. Tarinat esi-isäin monipäiväisistä aavikkolaukkakilpailuista ovat olleet lennokkaita.

Huomenna on tarkoitus uhmata hellepäivää kenttäkilpailuissa. Vesiesteeseen voi toki heittäytyä, jos liian tukalaksi äityy.

Kesätöitä, perillisiä ja kisaretkiä

Musta Ori on nauttinut kesästä täysin lavoin. Aurinko hellii juurikin sopivasti, ja kesän herkut ovat tarjolla ihan turpakarvan päässä. Kesän morsiametkin ovat olleet jälleen ihan valtakunnan ykköslaatua: jalosukuisia, silkkikylkisiä säihkyripsiä. Kyllä on oriin kelvannut rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Kotitalliin syntyi kesäkuun alussa toinen perillinen Lilja-prinsessan leikkikaveriksi. Viisas ja kokenut Hilkka-tamma harhautti vahtijansa, ja pyöräytti rautiaan orivarsan aamuyön hiljaisena hetkenä. Oli siinä Omistajalla unien hieromista silmistä, kun monitorissa olikin kaksi hevosta yhden muhkean sijaan.

Kun tulokas päivällä päästettiin pihalle pitkiä jalkojaan testailemaan, piti silmiä hieraista toisenkin kerran: varsa liikkui niin komealla askelella! Nimikin vahvistui siinä katsellessa. Tuollainen liitokavio on kuin Kalevalan sampo, rikkautta ja rakkautta tursuava.

Onnellinen äiti ja parin tunnin ikäinen Maarian Sampo.

Sampo on osoittautunut myös luonteeltaan varsin erityiseksi. Sille kaikki on helppoa ja mukavaa, ja ihmiset ovat sen mielestä huippukivoja. Isä-Veikko on nähnyt poikansa sielussa paljon itseään: samanlainen, suora ja sydämellinen.




6 päivän ikäinen Sampo jututtaa isäänsä.

Lilja on kasvanut kohisten. Se on kovin komea tammataimi. Laidunelosta somasti tursahtanut Viiru-äitikin pääsi jo kentälle pyörähtämään, ja trinsessan liikehdintää saatiin samalla tallennettua: Maarian Lilja, ikää melkein 2 kk .

Iloisia varsauutisia on kuulunut muualtakin: pikku-Veikkoja on tänä kesänä tähän mennessä syntynyt kaksitoista, 5 oria ja 7 tammaa. Tulokkaiden ulkomuotoa ja elämänasennetta on kovasti kiitelty.

Sen sijaan kesän kahdeksannen tammajälkeläisen kohtalo vetää Musta Oriin mielen edelleen apeaksi. Kaunis, ruunikko tytär olikin liian hyvä tähän maailmaan. Osanotot kasvattajalle.

Kun kotitallin superäidit ovat keskittyneet poikastensa kasvattamiseen, on isä-Veikko ehtinyt Lotan kanssa kylille kisoja kiertämään. Kausi on ollut mainio, ja menestystä on tullut. Rusetteja on kertynyt tallikäytävän seinälle kaunis rivistö, ja väriä solmukkeissa on ihan sinivalkoisesta alkaen.