Näkymätön virusvihollinen ja hevostallin kevätaskareet

Hevoset ovat tänä keväänä saaneet lehdistä harvinaisen paljon palstatilaa. Ensin kohistiin kuolleista hevosista elintarvikkeina, nyt jyristään elävistä hevosista virusuhattuina. Kuuluu herpeskohinasta vähättelyäkin: liekö kevään hevostapahtumien peruminen vain ratsuväen ylireagointia, kun raviratojen kaviourilla on kuitenkin täysi kilvanajo meneillään.

Koska eläinlääketiedekään ei testituloksia odotellessa vielä ole täysin kartalla tilanteen vakavuudesta ja rakkaiden kotivaimojen hyvinvointi on orhille ensisijaisen tärkeää, päätti Veikko liittyä ylivarovaisten joukkoon. Innolla odotettu HC/SH-messuesiintyminen peruuntui viime metreillä, ja niittivyöt kätkettiin takaisin rekvisiittalaatikkoon. Harmittaahan se toki koko bändiä, kun hartaasti suunniteltu ja valmisteltu keikka näin jäi väliin.

Kevätaskareita on sen sijaan kotitallilla riittänyt. Talven aikana tuotettua ruskeaa kultaa on löytynyt hankien alta laattoina, ja entisaikain työhevossukuiset ovat takajalkaa leputtaen päiväuniltaan seuranneet ihmisvoimain kakanlappoa. Ilkikurisesti on välillä töräytetty uutta höyryävää palvelusväen lisäpuhteeksi.

Veikon mielestä on ollut tavattoman mukavaa, kun puhiseva kottikärryihminen on sen tarhaan puhdistustöihin tullut. Oripoika joutuu testosteronivammansa vuoksi tarhaamaan yksin, ja ihmiskaverin kyläily on toki tyhjää parempaa. Osallistuva luonto käy toisinaan pilkkihaalarityöläisen hermojen päälle, mutta täyteen lapattujen kakkakottikärryjen kaataminen on Veikosta tavattoman hupaisaa.

Kevätaskareena on varsomiskarsinaan viritetty jo kameravalvontakin. Tammojen tisseissä on päivien lämmettyä ollut pientä pullistumaa, ja Viirua on parina iltana monitorilta seurattu. Salakatselun myötä selväksi on käynyt, miten muhkean tammamamman karsinasiivottomuus aiheutuu. Heinät on syytä möyhiä ympäri yksiön ennen maistamista ja kakkahan tulee, kun on tullakseen - vessanurkkaus on Viirulaiselle turhan moderni käsite.

Show-meininkiä kieli poskessa

Musta Ori on jo hevosenpoikasesta asti ollut melkoinen show-mies. Käkkäräisen otsatukkansa takaa se on nauttinut huomiosta ja sitä myös korkealla tenorillaan julkisilla paikoilla osakseen pyytänyt. Omistaja haistoi jo varhain hevosensa estraditarpeen ja alkoi siksi esiintymiskipeälle Manageriksi.

Kuusivuotias Veikko puettiin Harjun Orisuorassa Ritari Ässän ihmeauto Kittiksi:

Koko vedon voi katsoa täältä (estekruisailu ei valitettavasti tallentunut tarvittavalla tarkkuudella):

http://www.youtube.com/watch?v=BTtJ5kzjyKo

Seuraavana vuonna laukattiin Tampereen hevosmessuilla ihan Zorrona:

Zorron tarina kokonaisuudessaan on tämän linkin takana (kuvaaja taisi ottaa liikaa tequilaa, pahoittelut tutisevasta kuvasta):
https://www.youtube.com/watch?v=L0Dz9FhhDMc

Tänä vuonna haluttiin käkkäräinen otsis ja rasvaiset jutut hyödyntää rock-teemalla: Veikko solahti kasarirokkikukon saappaisiin hyvinkin helposti.

Rock-viedokin tietysti tehtiin. Kuvauksissa oli pakkasta niin, että sormia putoili. Taiteellinen johtaja oli kylmyydestä salaa kiitollinen. Kuviin saatiin höyryävien kupeiden ja hengityksen myötä kunnon äijämeininkiä:
http://www.youtube.com/watch?v=qAAj1sk8tqo

HC/SH-show´n voi kokea myös livenä Tampereen Hevoset 2013 -tapahtumassa 6.4.2013. Rokkikukon tanssiparina nähdään elegantti Vihi-Totti.

Peruutettu kevät, maastoestetreeniä ja videoensi-ilta

Jo alkaa riittää tämä talvi! Tallin vesihana paukahti taas jäähän, kun henkilökunta ei ollut riittävästi varautunut maaliskuisiin pakkaspoljentoihin. Lämpöpuhallin kierrättää vieläkin sähkömittaria niin, että maksajaa hirvittää. Tammojen ajoissa alkanut karvanlähtö ei ainakaan ennusmerkistä ole käynyt: suomenhevosturkille tuntuisi olevan edelleenkin käyttöä.

Musta Ori katselee kotitammojen mahoja hellyyttä ja hämmennystä mielessään. Miten voikin viehko ja pehmyt karvamassu venyä niin mojoviin mittoihin? Runsaan kuukauden päästä saa Veikon ohella emäntäkin jo alkaa valvomisensa. Viirun ja Veikon ensimmäistä yhteistä jälkeläistä odotetaan saapuvaksi ennen vappua. Pulleat odottajat ovat hyvävointisia ja harrastavat edelleen hillittyä liikuntaakin.

Vaikka hanki pitää tiukassa otteessaan tallipihaa, pääsi Veikko viime viikonloppuna jo kokeilemaan kesäistä harrastustaan, maastoesteitä. Ratun tallin hienoissa puitteissa valmensi Seppo Laine, joka ihasteli Mustan Oriin letkeyttä ja kapasiteettia. Treeni olikin silkkaa ilonpitoa, ja lopuksi Veikko nosteli otsatukka hulmuten jalkansa yli maneesin massavimpien esteenjässiköiden. Kuvatallennekin saatiin todisteeksi:

https://www.youtube.com/watch?v=hLb4olhEcv8


Veikko on jokakeväiseen tapaansa innostunut jälleen show-bisneksestä. Tänä vuonna panostetaan poikkeuksellisesti sähköiseen esitykseen. Puoliveristen oripäivillekin tehtiin show-tiimin kanssa lähtöä, mutta suunnitelma muuttui rock-videoensi-iltaan. Kuvauksissa on ollut vauhtia ja naurua. Lapsosetkin ovat päässeet soittelemaan rainalle.

Hevosen kannanotto hevosenlihakeskusteluun: syökää hummaa!

Veikon lajitoverit ovat päässeet otsikoihin ympäri Euroopan lintukodon. Joku ihmispoloinen on puraissut pakastelasagnessaan naudan sijaan hevonlihaa, toinen surkuteltava on hyväuskoisena nielaissut pollenjäämiä naudanlihatortellineissaan. Melkoista kalapaliikkia on moinen elintarvikeharhautus hyväntahtoisissa lihansyöjissä aikaansaanut. Veikko haluaa muistuttaa, että kaikenmoinen huijaus on toki väärin, mutta jos naudan sijaan saakin lautaselleen hevosta, ei saaja suinkaan ole häviäjien puolella.

Uskoa suomalaisten järkevyyteen tuo Ylen uutinen (19.2.2013): hevosenlihakohu on jopa kasvattanut pollepihvin kysyntää. Kansalaiset ovat kohun myötä taas muistaneet tämän perinteisen, hienon raaka-aineen olemassaolon. Toivotaan suuntauksen jatkuvan ja mahdollistavan osaltaan hyvän, siistin sekä kunniallisen lopun monelle kavioeläimelle.

Musta Ori muistuttaa ihmisiä: kaikki ruoka on hyvää, toiset ruoat ovat jopa erinomaisia. Jälkimmäiseen ryhmään kuuluu myös vähärasvainen ja maukas hevosenliha. Veikkokin on päättänyt lopun ajan joskus koittessa testamentata kehonsa kansalaisten ruokapöytään. Toivottavaa toki on, että oripihvi tulee aikanaan myydyksi hevospihvinä, ei vaikkapa häränselyksenä. 

Ihanainen Hilkka-mamma, onnellinen tammaburgeri, saa vatsoineen kuvittaa tämän lihakannanoton. Pehmentäväksi ja onnelliseksi lopuksi toivotetaan nyt toki vielä pitkää ikää ja onnellista elämää kaikille hevosystävillemme!

Päättynyt kaamos ja keväiset mietteet

Kaamos on päättynyt ja aurinko käväissyt lähes tunnin ajan näkyvillä jo Suomen pohjoisimmassakin kunnassa, Utsjoella. Valon lisääntymisen tahti on kuin jokavuotinen ihme, lupaus uudesta alusta.

Aurinko on kimmeltänyt ihanaa, ohutta valoaan Mustan Oriin tallipihaan ja saanut mietteet jo tulevaan kesään. Pakkasukko on tosin samalla muistuttanut kerrospukeutumisen tärkeydestä - tänäkin aamuna paukkui kotitallin mittarissa -26 asteen verran pohjoista terveistä.

Hevosten vuosihuolto tehtiin tällä viikolla. Veikko ja ihanat tammat raspauttivat hampaansa. Kaikilla oli heinästyskalusto kiitettävässä kunnossa. Rokotukset päivitettiin samalla, ja otettiinpa Veikolta jo oriasemavierailut mielessä cem-testikin. Kaamoksen aikana syntyi nimittäin päätös siitä, että Veikko jatkaa miehistä työtään myös ensi kesänä, mikäli kiinnostusta hameväen suunnalta on. Kotitallissa on ainakin yksi rakkaudennälkäinen jo ilmoittautunut, sillä jos vaan ja toivottavasti kun kaikki hyvin menee, uusitaan Viiru-vaimo Veikolla.

Ratsastusrintamalla on talvisen rauhallista. Sopivan lumipeitteen ansiosta on kotikenttä pysynyt lähes katkotta käyttökunnossa. Veikko on jumppaillut siinä kepeästi ja piipahtanut vain toisinaan maneesilla vakavammassa työnteossa. Viikon kohokohtia ovat olleet pitkät maastoretket vaimon seurassa. Orhi on ollut silmin nähden mielissään tammaseurasta ja hörhöttänyt ylpeänä raviradan urheiluhevosille, että tässäpä mennään: minä ja häikäisevän kaunis tiine rouvani.

Ihana tamma ja hevosten syntymäpäivä

Onnekasta uutta vuotta kaikille!

Veikko sai yhdistetyn joulu- ja syntymäpäivälahjan, ja olipa tästä paketista Omistajakin hyvin mielissään. Tallipihaan tallusti joulun jälkeen muhkeamuotoinen kaunotar, ratsukantakirjatamma Peli Vietti.

Tämä Viiruksikin kutsuttu jumalatar otti heti paikkansa Orhin pikkutallissa. Hämmentävän viisaasti se ymmärsi, missä mikäkin sijaitsee, mistä missäkin on kyse, milloin syödään ja miten käyttäydytään. Maailmannaisen elkein se katsoi läpi uudet kaverinsa ja laski sitten päänsä heinäkasalle. Se siitä kotiutumisstressistä. Kotitallin tasapainoinen rauha säilyi rikkumattomana, vaikka kaviot lisääntyivät neljällä. Mustan Oriin tervetuloriittikin oli vain hellää, matalaa hörinää ja kaksi kimeää hirnahdusta.

Vuoden vaihtuessa ikävuosia ropisi Veikon tallin hevosille kuin hedelmäpelistä kolikoita: Veikko on nyt mies parhaassa iässä, kahdeksanvuotias kolli. Ihanaiset tammat ovat sen sijaan puumaiässä - Hilkka 17 ja Viiru 15 vuotta. Arabiruunakin huitelee jo menemään hevosen keski-ikää, kun mittari näyttää 14 vuotta.

Ikäkeskiarvoa tasapainottavat Hilkan ja Viirun salamatkustajat, niillä on ikää nyt 6 ja 7 kuukautta. Varsanodotus on siis edennyt jo yli puolen välin eli lähelle jännittävää. Potkuja ja nuljuntaa on bongattu, ja varsojen ulkomuotoa ja nimiä jo mietitty. Viime kesänä saatiin kotitalliin kaksi uljasta orivarsaa; olisikohan nyt tammajälkeläisten kesä?

Jäljet hangessa ja lisää lunta

Talvipäivänseisaus on jo selätetty. Sen aikaan oli aurinko suoraan Kauriin kääntöpiirin yläpuolella ja päivä lyhimmillään täällä pohjoisessa. Tuntuu, että valo lisääntyikin saman tien kuin taikaiskusta. Aattoiltana auringonlaskun aikaan ihmetteli orhi hankeen ilmestyneitä jälkiä: tonttu retkellään poikkesi Paimalaankin ja tallin väen tuomisillaan ilahdutti.

Joulupäivänä ei aurinkoa nähty, kun taivas roikkui painavana sadepilvistä. Valkoista jouluiloa tuprutti niin, että Veikon loimelta olisi voinut lumikolalla sitä puhdistaa. Piha oli pehmeä ja äänet vaimentuivat kuiskauksiksi. 

Jouluillan kinkunsulatusratsastus oli mitä mieluisin niin kuskille kuin ratsullekin. Palkaksi kepeistä askelista sai musta ori asiaankuuluvat, mustat herkut: hevoslakritsi maistui makoisalle ja teki hengityksenkin raikkaaksi ja hehkeäksi.