Edellisestä kengityksestä on kuusi viikkoa, ja silloin tuntui talven tulo kaukaiselta uhalta. Niinpä osui kauaskatseettomuus omaan kavioon: ei pelkillä poniluokan kantahokeilla iso mies meinaa pystyssä pysyä. Tilsanmuodostus oli eilistä ärhäkämpää, kun lumipaakut vieläpä raudoittuivat jäisiksi möhkäleiksi. Rentoa kävelylenkkiä ei moinen estänyt. Kaula pitkänä tyytyväisesti ynisten tarkasteli orhi muuttunutta maisemaa.
Mieleen tuli lenkin aikana vielä useita suomenhevoskehon talvisia taideteoksia. Hupaisat ja sympaattiset ovat kunnon lumipallokelillä ilmestyvät vuohispalleroiset. Ne eivät tarvitse muodostuaksen normaalia kummempaa alkuperäisrodun vuohiskarvoitusta.
Veikko oli tänään koristanut myös turpakarvansa. Irwin jakoi aikoinaan mielitietyilleen horsmansa, ja Veikko jatkaa nähtävästi samanmoisella linjalla: jääparrassa oli ihan selvästi köyhän miehen timantteja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti